Päivä 1

Kotikoulu alkaa suurella innolla. Nyt opiskellaan Suomen malliin kolmen vartin pätkissä! Välitunnit ja kaikki. Saavat lapsetkin muistella, millaista se koulu koto-Suomessa oli. Päätän, että joka päivä opiskellaan vähintään matikkaa, äikkää, englantia ja sitten joku kiva tunti… vaikka musiikkia tai biologiaa. Etsin valmiiksi netistä parhaan mahdollisen avaruusaiheisen koulutv-ohjelman. Mehän voitaisiin tehdä vaikka juliste ja laittaa se sitten luokan Facebook-ryhmään näytille! Olen tyytyväinen itseeni. En meinaa saada edes nukuttua, kun olen niin innostunut.

Päivä 2, eka kotikoulupäivä

Kello 8.30 alkaa ensimmäinen oppitunti. Lapset eivät millään suostu ymmärtämään, että IHAN OIKEASTI nyt käydään koulua ja minä olen opettaja. Nuorimmaisella menee hermo jo ensimmäisen tunnin aikana, ja lapsi painuu omaan huoneeseensa karjumaan. Ajastan tunteja ja välitunteja minuutin tarkkuudella, ja menen pihalle asti ohjaamaan välituntitoimintaa. Seuraavalla oppitunnilla hermot menevät opettajalta. Päätän avaruusohjelman sijaan laittaa lapset ulos (”Nyt pidetään liikuntatunti!”) ja painun päiväunille (tuijottamaan seinää). Loppupäivän hyperfokusoidun koronavirusuutisointiin. 

Päivä 3

Otan opikseni eilisestä ja päätän, että nuorimmaiselle riittää jos vaikka vähän edes lukee kirjoja, se kun on vasta viisivuotias. Kaksi muuta saavat tehtäväksi kirjoittaa kirje Suomeen. Tosin vanhin lapsi käyttää 45 minuuttia A-kirjaimen värittämiseen ja koristeluun. En jaksa puuttua asiaan. Saadaan katsottua se avaruusdokumenttikin ja tehtyä ne julisteet, jotka piti tehdä ekana päivänä. Päivä päättyy kahden oppitunnin jälkeen. Loppupäivän hyperfokusoidun koronavirusuutisointiin. 

Tirautan illalla kunnon itkut. Malja on täynnä. Tapahtuu liikaa asioita, liian nopeasti. Koronavirus sotkee opiskelusuunnitelmani, lasten koululta, koulultani ja työpaikalta tulee jatkuvasti uusia päivityksiä, siitä miten asiat pitäisi hoitaa tässä tilanteessa. En tahdo pysyä perässä. Käytän tunteja selvitellessäni peruuntuneen viikonloppumatkani rahanpalautuksia.

Päätän keskittyä olennaiseen. Olen, hengitän, leikin lasten kanssa, pesen käsiä. Tärkeintä on pysyä järjissään ja varmistaa, että lapsilla on kohtuullisen mukavaa. Kaikki muu saa odottaa.

Päivä 4

Vähän matikan kertotaulua aamulla. Sitten katsomaan Harry Potter -leffaa ja rakentamaan legoilla. Loppupäivän hyperfokusoidun koronavirusuutisointiin.

Tänään. Päivä on jo pitkällä ja istun kirjoittamassa tätä postausta. Lapset leikkii. Aamu-tv on auki eikä aamupalaa olla syöty vieläkään, vaikka kello on jo vaikka mitä. Olen hyvin tietoinen, että jos en kohta nosta peppuani ylös, alkaa vanhimmaisen nälkäraivo. 

Päivä 5

Tällä kertaa alkuinnostuksesta luovuttamiseen meni viisi päivää. Tämä on niin nähty. Onneksi huomenna alkaa pääsiäisloma ja saadaan luvalla olla kuin Ellun kanat seuraavat kaksi viikkoa. 

Rakkaudella Sekametelisisko