Olen helposti innostuva, määrätietoinen, usein hyvin hajamielinen, asioihin syvälle sukeltava kolmikymppinen nainen. Minulla on korkeakoulututkinto, oma pieni yritys, taaperoikäinen lapsi ja aikuisiällä diagnosoitu tarkkaavuusmuotoinen ADHD.

Hyperkeskittyminen on yhtä aikaa supervoima ja riippakivi.

Kuten nimenikin jo kertoo, minulla on taipumus hyperkeskittyä eli uppoutua asioihin niin totaalisesti, että kaikki muu katoaa. Tälläkin hetkellä tiedostan jollain tasolla, että olisi hyvä käydä suihkussa ja pukeutua, jotain pitäisi syödä ja vessahätäkin on ollut jo hyvän aikaa, mutta kirjoittaminen ajaa kaiken yli. Hyperkeskittyminen on yhtä aikaa supervoima ja riippakivi.

Diagnoosini varmistui vuonna 2015, eikä ole liioiteltua sanoa, että se on muuttanut elämäni täysin. Ennen diagnoosin saamista koin jatkuvasti, että minussa on jotain pahasti vialla. En osannut hahmottaa, mistä on kyse. Tajusin itsekin, etten ollut sen enempää tyhmä kuin laiskakaan. Miksi siis arkeni oli vielä kolmenkympin kynnykselläkin samanlaista kaaosta kuin 20-vuotiaana juuri omaan kotiin muuttaneena, vaikka yritin kaikin voimin? ADHD-diagnoosin myötä arkeni palaset alkoivat vihdoin loksahdella kohdalleen.

Tulevat kirjoitukseni käsittelevät ainakin äitiyttä, mielenterveyttä ja arkea ADHD:n kanssa. Haluan jakaa kokemuksiani ja kaikkea matkan varrella oppimaani, koska uskon, että moni muukin painii samanlaisten asioiden kanssa. Jo tämän blogin olemassaolo ja upea kirjoittajakunta todistaa, että meitä on monta.

Share: